Lapsinäyttelijöistä vastaavaa ammattilainen suunnittelee ja huolehtii kuvauksissa lapsinäyttelijöiden turvallisuudesta, hyvinvoinnista, jaksamisesta ja ravinnosta sekä tukee ohjaajaa ja työryhmää lapsiin liittyvissä kysymyksissä. Pitkässä lastenelokuvassa tai esim. TV-sarjan pääroolissa lasten kannattelu ja motivointi läpi pitkän kuvausprosessin on oleellista. Lapsinäyttelijöistä vastaava huolehtii Aluehallintoviraston poikkeuslupahakemukset alle 14-vuotiaille esiintyjille tarvittavassa aikataulussa. Kun rakenteet ja lasten turvallisuus sekä motivaatio ovat kunnossa, antaa se hyvät lähtökohdat rennoille ja riemukkaille kuvauspäiville, joissa tilaa jää myös improvisoinnille - kameran edessä tai sen ulkopuolella.

On tiettyjä rakenteellisia asioita, jotka olisi hyvä olla kunnossa tuotannosta riippumatta. Lapsinäyttelijöistä vastaavan ammattilaisen tarkempi työnkuva räätälöidään kuitenkin aina yhdessä tuottajan ja ohjaajan kanssa projektin erityispiirteet huomioiden. Suunnitteluvaihe alkaa lapsinäyttelijöiden castingista, joka toteutetaan itse tai yhteistyössä erillisen casting-yhtiön kanssa. Käsikirjoitukseen perehdytään muiden osastojen vastaavien henkilöiden tapaan omasta vastuualueesta käsin katsoen ja omat huomiot listaten. Yhteistyö perheiden kanssa on ensiarvoista. Lapsinäyttelijät on valmennettava roolisuorituksiinsa tiiviillä aikataululla, sillä tuotantopäätökset tehdään usein vain muutama kuukausi ennen kuvauksia. Koordinaatio eri ammattilaisten kesken riippuu aina siitä, mitä ollaan tekemässä. Musikaalissa usein aloitetaan tanssi- ja lauluopinnoilla, eläinten kanssa toimiessa taas luodaan lapselle luonteva suhde eläimiin yhteistyössä eläintenkouluttajan kanssa. Harjoitukset ja kuvaukset vaativat yhteistyötä myös lasten opettajien kanssa, jotta koulunkäynti sujuu kuvauksiin valmistautumisesta huolimatta, eikä lapsi kuormitu liikaa.

Lapsinäyttelijöistä vastaavasta ammattilaisesta on monessa kohtaa hyötyä kuvaustilanteissa muutenkin kuin lasten turvallisuuden ja hyvinvoinnin varmistajana. Kontekstin lukutaito ja omien vahvuuksien hyödyntäminen sekä ohjaajan vision ja tarpeiden kuunteleminen on tärkeää. Oma asiantuntemus tulisi aina olla ohjaajan käytössä, mutta toisaalta täytyy osata antaa myös tilaa. Saumaton ja luottamuksellinen suhde ohjaajaan ja 1. apulaisohjaajaan on tärkeää ennen kaikkea, koska lapset aistivat hyvin herkästi aikuisten välistä dynamiikkaa. Kun setissä vallitsee hyvä ilmapiiri aikuisten kesken on lapsilla mahdollisimman turvalliset ja helpot lähtökohdat heittäytyä roolisuoritukseensa.

Työnkuvalle ei ole olemassa vakiintunutta termiä, mutta titteliä tärkeämpää onkin sisältö. On toki mahdollista, että sopiva yleistermi vielä syntyy tai vaihtoehtoisesti voidaan käyttää kussakin tuotannossa tai projektissa parhaiten kuvaavaa titteliä. Itse olen toiminut nimikkeillä lapsinäyttelijävastaava ja 2. apulaisohjaaja. Molemmat ovat kuvaavia termejä, sillä vastaan aidosti lasten hyvinvoinnista ja toisaalta olen koulutukseltani ohjaaja (Medianomi AMK, radio- ja televisioilmaisu, pääaineena henkilöohjaus). Myös lapsinäyttelijöiden valmentaja on osuva termi, jota käytti mm. näyttelijä Miina Turunen vastatessaan erittäin onnistuneesti lapsinäyttelijöistä Munkkivuori-sarjassa. 

Pääroolia esittävien lapsinäyttelijöiden valmentamisen, turvallisuuden ja hyvinvoinnin takaamiseen tarvitaan kokenut AV-alan ammattilainen. Hyvä vastuuhenkilö voi olla esim. ohjaajan, tuottajan tai näyttelijätyön koulutuksen saanut henkilö. Toki on selvää, että tämän lisäksi täytyy kokemusta olla lasten kanssa toimimisesta. Itselleni kolmen eri-ikäisen lapsen vanhemmuudesta on valtavasti hyötyä ja opin heiltä joka päivä lisää. Joku toinen voi puolestaan olla kerryttänyt kokemustaan lasten kanssa työskentelystä muilla tavoin. Lastenhoitaja itsessään on ammatti, jota arvostan valtavasti. Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen ammattilaiset, erityisopettajat ja lastenpsykologit ovat tärkeitä mentoreitani monissa lapsinäyttelijöihin liittyvissä kysymyksissä. 

Elokuva- ja TV-tuotantoihin liittyy kuitenkin paljon erityispiirteitä lähtien siitä, miten nimenomaan setissä työskennellään. Lapsista vastaava henkilö tekee myös tiivistä yhteistyötä kaikkien muiden osastojen ammattilaisten, kuten vastanäyttelijöiden, puku-maskin, rekvisitöörien, äänittäjien ja valoteknikkojen sekä cateringin kanssa. Ymmärrys näistä työnkuvista ja katsominen jokaista osa-aluetta lapsinäyttelijöiden erityistarpeista käsin helpottaa myös muiden työtä. On myös tärkeää saada aikuisille omat taukonsa, joissa voivat välillä hengähtää rauhassa ilman nuorten kollegojen usein hyvin pulppuavaa energiaa. 

On helpottavaa lapsille itselleen ja heidän perheilleen, että heidän omalla tukihenkilöllään on aikaa rauhassa vastata läpi prosessin kaikkiin kysymyksiin. Läsnäolo, luottamus ja perheen tukeminen on myös tuotannon suuntaan kullanarvoista.  Aktiivinen kommunikaatio antaa jatkuvaa tietoa lasten hyvinvoinnista ja estää monia yllättäviä tilanteita. Kaikkien yhteinen tavoite on saada aikaan sujuvat kuvauspäivät ja että kohtaukset saadaan aikataulussa ja sisällöllisesti upeina kasaan. 

Pienissä sivurooleissa sekä avustajina toimivien lapsiryhmien kanssa kokeneita lastenhoitajia tai muita alan ammattilaisia kannattaa mielestäni hyödyntää, mutta tässäkin on hyvä tehdä yhteistyötä apulaisohjaajien kanssa. Lapsista vastaavan henkilön lisäksi kuvauksissa on lasten määrästä riippuen hyvä olla tarpeen mukaan lisäkäsiä esim. tuotantoassistenteilta. Heillä on usein kuitenkin paljon myös muita tehtäviä. Kokonaisvastuu tulee olla henkilöllä, jolla on siihen tarvittava kokemus ja koulutus. Lisää vastuukysymyksistä kohdassa "Kuka vastaa lapsinäyttelijöistä kuvauksissa".

Lapsinäyttelijöistä vastaa tuotantoyhtiö, jonka kanssa lasten huoltajat allekirjoittavat työsopimuksen. Tämän jälkeen tuotantoyhtiö on lapsinäyttelijöiden työnantaja ja vastuussa heistä. Tuotantoyhtiö vastaa palkanmaksusta ja lakisääteisistä vakuutuksista, jotka ovat voimassa harjoituksissa, kuvauksissa, jälkitöissä, pressikiertueella jne. Sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen työnantaja nimeää vastuuhenkilön lapsen/nuoren opastamisessa ja perehdyttämisessä. Asiasta ilmoitetaan Aluehallintovirastolle. Juridinen vastuu säilyy viime kädessä tuotantoyhtiöllä, jota edustaa vastaava tuottaja. Kaukaa viisas tuottaja panostaakin siihen, että lapsista huolehtii niin harjoituksissa, kuvauksissa kuin vielä ensi-illan jälkeenkin henkilö, jolla on edellytykset ja osaaminen hoitaa tehtävänsä. Hänen on tunnettava alan ja kyseisen projektin erityispiirteet ja niiden vaikutukset suhteessa lapsinäyttelijöihin.

Vaikka tuottaja on nimellisesti vastuussa lapsinäyttelijöistä ei hän kuitenkaan usein ole kuvaustilanteessa mukana ja hänellä on todella laaja vastuu myös muista tuotannon osa-alueista. Siispä jos syystä tai toisesta kuvauksissa tapahtuisi tapaturma tai lapsen fyysinen tai psykososiaalinen kuormitus ylittyisi, olisi aivan ensiarvoisen tärkeää, että tilanteen hoitaa henkilö, joka on ollut itse tilanteessa, tuntee lapset ja joka on ollut suunnittelemassa kohtausta. Henkilö ei voi olla ohjaaja, jonka ensisijainen tehtävä on vastata taiteellisesta kokonaisuudesta ja kuvaustilanteissa usein katsoo kuvaa monitorin kautta edes näkemättä, mitä ympärillä tapahtuu. Välittömien toimenpiteiden ja asian vaatineen seurannan lisäksi lapsinäyttelijävastaava antaa tuoreeltaan raportin asiasta lasten vanhemmille sekä tuotannolle. Käytäntö tulisi olla vastaava kuin stunt-koordinattoreilla (vaaralliset kohtaukset) ja läheisyyskoreografeilla (intiimikohtaukset). Lapsinäyttelijöistä vastaava ammattilainen osaa myös arvioida, missä kohtaa hänen oma asiantuntemuksensa ei riitä, vaan tarvitaan juuri esim. stunt-koordinaattori vastaamaan tietystä kohtauksesta. 

Korostan, että yleensä kuvauksissa kaikki menee hyvin. Valitettavasti kuitenkin Suomessakin on tullut tietoon kuvaustilanteita, joissa on jäänyt epäselväksi, onko lapsia kohdeltu asianmukaisesti vai ei. Keskustelu on näiden tapausten osalta jäänyt usein vain epäilyiksi tai huhupuheiksi, eli asiaa ei ole voitu selvittää todisteiden puutteen tai työryhmän jäsenten vaitiolovelvollisuuden vuoksi. Oleellista on tehdä niin hyvä suunnitelma ennakkoon, että riskit todella minimoidaan. Jos kuitenkin jotain käy, niin hoidetaan tilanne, raportoidaan vanhemmille ja tuotannolle sekä järjestetään vaadittava jälkiseuranta. Jos vastaava tuottaja kommentoi asiasta medialle, tulee lapsinäyttelijöistä vastaavaa sekä lasten perhettä konsultoida sitä ennen. Etenkin lapsen huoltajien näkemyksellä on tällaisessa tilanteessa iso painoarvo. 

Jokainen tuotanto voi olla jatkossa uusi, positiivinen esimerkki siitä, kuinka lapsinäyttelijöistä voidaan vastata poikkeuksellisen hyvin. Tämä näkyy myös uskottavampana, aidompana ja rennompana näyttelemisenä. Lasten kokonaishyvinvointiin panostus tuo niin välillisiä kuin aivan suoriakin taloudellisia hyötyjä ja lisää koko työryhmän turvallisuutta ja jaksamista. 

Loppuun vielä huomio, että vaikka kuvauspaikalla täytyy olla jo turvallisuussyistä selkeät rajat ja säännöt, niin lapsia ei voi pitää vain hiljaa odottelemassa seuraavan kohtauksen alkamista. Joskus odotteluajat voivat olla pitkiäkin ja on osa psykososiaalista ja fyysistä kuvausturvallisuutta, että lapsi saa olla lapsi. Siksi voi parin tunnin tauon aikana vaikka olla paikallaan vaihtaa omat vaatteet päälle ja lähteä viereiselle kentälle pelaamaan palloa - silläkin uhalla, että kaatumisen riski kasvaa. Siispä kun rakenteet, suunnittelu ja tuotannon kokonaisymmärrys ovat kasassa, niin loput usein sujuu maalaisjärjellä ja lapsen näkökulmaan asettumisella.